Lomalla on niin kiire, ettei mienaa ehtiä blogia päivittämään.
Viikonloppu vietettiin Piikkiössä paimennusta treenaamassa. Lauantai-illan päätteeksi järjestettin vielä agilityn Piikkiön mestaruuskisat. Tietysti Swedu vei kotikentällään ylivoimaisen(?) voiton ja kantaa nyt PAM (Piikkiön AgilityMestari)-titteliä seuraaviin mittelöihin saakka. Kiitos Kimmolle ja Marikalle hauskasta viikonlopusta!
Tänään käytiin hakemassa kisa-ahdistusta Kotkassa. Jostain syystä jännitin kisoja jo edellisenä iltana, joten kisapaikalle tultua jännitys oli huipussaan. Ohjaus meni taas ihan sähläämiseksi ja ensimmäisen virheen jälkeen mikään ei onnistunut ja kieltoja tuli enemmän kuin jaksoin laskea. Pitäisi saada oma pääkoppa kuriin, että voitaisiin saada onnistumisia kisoissa. Agiradalta tulos hylly, mutta lohdutukseksi kontaktit kuitenkin meni hyvin. Hyppyradalla onnistuin sähläämään virheettä puoleen väliin, jolloin yksi rima alas ja muutaman esteen päästä Hupi kiersi renkaan. Omaa syytäni, kun en odottanut Hupin suoritusta vaan kiirehdin...
Mistähän olen moisen jännittämisen keksinyt? Tähän mennessä en ole osannut jännittää mitään urheilusuoritusta, oli kyse sitten joukkue tai yksilölajeista. No eipä kai auta kuin niellä pettymys ja ilmoittautua uusiin koitoksiin opettelemaan kisaamista. Olisikohan helpompi kuitenkin vaan opettaa Hupille numerot kuin oppia itse ohjaamaan? ;)
Mutta enpä näin vähällä luovuta, joten viikonlopuksi uutta oppia hakemaan HSKH:n agilityleiriltä. :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti