Hupin juoksun takia agilitytreenaus on jäänyt vähäisemmälle. Lisäksi Tatsin vahtiminen, jotta se ei rikkoisi "oikomislaitetta", vie kaiken energian ja enemmänkin. Reilu viikko selvittiinkin kuin ihmeen kaupalla, mutta tänään töistä tullessa toisen puolen nastat ja kuminauha oli tipotiessään. Hieman harmitti! Huomenna taas lekuriin niitä korjailemaan... *huoh* En edes tiedä miten se oli ne saanut purtua rikki, kun yhtään puruleluja ei ollut lattialla eikä huonekaluja tai listan nurkkia oltu kaluttu :-/
Aika rankkaa aikaa tämä oikomisaika ainakin näin energisen pennun kanssa - en voi suositella ;-P Mutta toivotaan että saadaan edes haluttu tulos, kun kerta leikkiin on ryhdytty. Eipä se hampaiden katkaisu ja mahdolliset juurihoidotkaan huokuttelevalta vaihtoehdolta kuulostanut.
Positiivisena puolena oikomisajassa on, että on treenattu jäljestystä lähes päivittän Tatsin kanssa, taka-ajatuksena toive nenätyön rauhoittavasta vaikutuksesta. Alkaa namijälki luistamaan ja vähän ollaan kulmiakin treenattu. Harmi vaan, kun en oikeen tiedä miten nyt pitäisi edetä, jättää nameja vähemmälle, enemmän kulmia...???
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Heips,Maria.....
Voisit harventaa namien välejä vaikka joka toiselle askeleelle sitten joka kolmanellej ne.aluksi saattaa aiheuttaa rynnimistä kun etsii jäljeltä lisää syömistä. Maltti on valttia.......
Itse jätin Cindiltä namit suoralta jäljeltä aika äkkiä pois ,kun se jätti ne syömättä, lopussa vasta malttoi syödä niitä rauhassa.
Sen takia meillä onkin rynnimis ongelma vaikka imeekin jäljen:)Edelleen laitan vahvistus nameja epäsäännöllisesti jäljelle.
Jäljestyksen iloa:)
Kiitos vinkeistä Jaana!! :)
Kokeilinkin jättää joistain kohdista nameja jo pois ja hieman se aiheutti kiirehtimistä, mutta eiköhän se siitä asetu. Tatsi on onneksi todella ahne, jote namit tulee syötyä ja etsittyä kyllä erittäin tarkasti :D
Samoin treeni-iloa teillekin!
Lähetä kommentti