Paimennusta Somerolla

Viime viikolla koko meidän perhe pakkautui perhekuormuriin ja suuntana oli Somero. Tavaraa on tällä kokoonpanolla liikuttaessa sen verran, että perhefarmariin ei edes yritetä ahtautua. Perillä Woolandiassa Tatsi ja Huppa pääsi verestämään paimennustaitojaan ihanan mutaisessa treeniaitauksessa. Onneksi meitä oli varoitettu erittäin kuraisista treeniolosuhteista.

Hupi meni liki 10kk tauon jälkeen melko kivasti. Suuntakomennot oli päässyt unohtumaan ja välillä mopo lähti lapasesta, mutta pääosin meni paremmin kuin osasin toivoa. Hupi oli polleena, kun pääsi kokeilemaan voimiaan isommankin lauman liikuttamisessa. Toisena päivänä treenattiin sitten Zagga-velipojan ja toisen treenikaverin kanssa hakukaaria laitumella. Iloisena yllätyksenä Hupi ei enää harrastanut lauman räjäytystä, vaikkakin kaari jäi usein liian lyhyeksi lopussa.

Illalla syötiin mahat täyteen Woolandian väen valmistamia herkkuja. Yöllä ei juuri nukuttu, kuten kuulema lapsilla on tapana vieraassa paikassa. Pitihän sitä uhallakin kokeilla toimiiko meidän lapset kuten monet muut... Onneksi isäntäväki sentään oli saanut nukuttua, vaikka meidän huoneessa enimmäkseen kukuttiin. No, yksi uneton yö on pieni hinta hauskoista paimennustreeneistä ja hyvästä seurasta.

Tänään Hupi kävi starttaamassa PORSKin epiksissä. Mukavan vauhdikas rata sopi hupille. Hupin vire oli hyvä, mutta eteneminen on osin vielä vähän takkuista. Edelleenkin rengasongelma kummittelee ja Hupi ohitti vauhdikkaan putken jälkeisen renkaan. Vaikka ei mennyt ihan putkeen, niin ainakin parempaan päin olaan menty. Ehkä se yhteinen rytmi vielä löytyy ja hommasta tulee sujuvampaa.

Lisää hyllyjä Purinalta

Hupi kävi jälleen agilitykentillä kokemusta hakemassa.

Ensimmäisellä radalla saatiin 6. esteeltä kielto, jonka jälkeen loppurata ihan plörinäksi. Hupi ei nostanut itseään normaaliin kisavireeseen (=hirmuinen sähläys ennen radalle pääsyä) vaan istui rauhassa minun vieressä vuoroaan odottamassa. Niinpä irtoaminen oli mitä oli ja kieltoja sateli.

Ennen toista rataa varmistin, että Hupi oli hyvällä fiiliksellä ja riittävillä kierroksilla. Hupi eteni tällä kertaa hyvin. Lopputuloksena kuitenkin hylly, koska Hupi pääsi lipeämään kaarroksessa väärälle hypylle. Fiilis toisen radan jälkeen ok, joten eikun uusia kisoja kohti!

Tatsi treenaili Purinalla kisayleisönä olemista ja kontakteja. Kontaktit sujuu hyvin häiriössäkin. Sen sijaan paikallaan istuskeleminen hallin hulinassa ottaa voimille meidän pienellä metsäläisellä voimille.

Kaksi onnetonta hyllyä

Sunnuntaina Hupi kävi KATin kisoissa. Agi+hyppis.

Agirata melko vaikea meille, tai ainakin näin tauon jäljiltä. En luottanut osamiseen ja valitsin takaaleikkausten sijaan valsseja huonolla menestyksellä. Rataantutustumisen jälkeen tajusin jo virheen, mutta olen päättänyt että niin ohjaan kuin tutustuin. Eli en tee viime hetken muutoksia kun niitä ei pääse tutustumaan. Kepeille vienti oli suoran jälkeen 180 asteen käännös ja edessä tyrkyllä oli hyppy ja muuri. Hupi suoritti hienosti minun ohjauksen mukaisesti muurin :D Loppurata ok, mutta vähän pliisu fiilis.

Toiselle radalle valmistauduin paremmin ja kuviot oli likimain selvät jo ennen tutustumista, kuten pitäisikin. Savikon Sepi oli tehnyt sairaan hauskan radan ja juuri niin meille sopivan kuin voi vain olla. Tutustumisen jälkeen mun olo oli kamala ja tajusin, että en ollut syönyt koko päivänä kuin muutaman haukkauksen sämpylää aamulla. Kello oli jo liki kolme. Aamulla jännitys oli vienyt ruokahalun ja unohdin syödä eväät ekan startin jälkeen. Me oltiin viidensiä starttaamassa, joten kiireellä juoksin autolta hakemaan suklaapatukan pahimpaan nälkään. No, siihen meni keskittymien ja yhden pikkumokan jälkeen loppurata ihan plörinäksi. Harmitti isosti, kun olisin niin halunnut onnistua sillä hauskalla radalla.

Siispä kotiin treenaamaan ja uusia koitoksia kohti.

Aina jotain positiivista: Hupi teki molemmilla radoilla kepit hienosti loppuun saakka!

Kisakausi korkattu

Hupi starttasi tänään piiitkästä aikaa mun kanssa virallisissa kisoissa Porvoossa. Rata oli älyttömän helppo ja vauhdikas, mutta kuinkas. Me onnistuttiin mokaamaan vaihteeksi keppien lopussa. Eli hupi tuli liian aikaisin ulos kepeiltä. Otin uudelleen kolme kertaa ja joka kerta sama juttu. No, luovutin ja tein radan loppuun. Eli se siitä. No, muuten kaikki toimi ihan hyvin. Hupi meni kovaa, oli kuulolla ja muut ohjauskuviot toimi. Käännökset meni osa vähän pitkäksi, mutta lisää kisoja niin eiköhän niitäkin uskalla sitten paremmin ohjata. Olipa mukavaa päästä starttaamaan virallisiin. Ensiviikonloppuna sitten KATin kisoissa kaksi starttia.

Huomenna Hupi pääsee myös kisaamaan Joonan ohjauksessa piirinmestaruuskisoissa PORSKin joukkueessa. Oli ilmeisesti vakuuttanut taidoillaan, kun kävi nappaamassa pari viikkoa sitten Joonan kanssa PORSKin seuranmestaruuden, jotta ihan joukkueessn pyydettiin ;-P

Sitä saa mitä tilaa

Hupi pääsi pitkästä aikaa kisaamaan, kun suuntasin koirien kanssa epiksiin Joonan ja Viivin kanssa. Olipas rattoisaa pitkästä aikaa höpsöttää koirien kanssa ilta. Tosin tie kisapaikalle kulki melkoisen mutkan kautta (siitä alla). Kisoista tuloksena hupille 2xhylly, mutta hyviä sellaisia treenin määrään nähden. Hupi ohjautui hyvin ja oli kuulolla, mitä se ei ollut ainakaan viime treeneissä, joten en voinut olla muuta kuin tyytyväinen. Ensimmäinen hylly tuli puomin alastulolta karkaamisesta (palautin) ja toinen taisi tulla vääripäin suoritetusta hypystä. Lisää treeniä ja kisoja, niin eiköhän se kisakunto taas jostain löydy.

Tatsi treenasi puomia ja leikkimistä. Tatsi on vaihtelevasti lähtenyt repimisleikkiin mukaan, mutta nyt kentän hulinan innoittamana sukkapallo sai rimppakintunkin villiintymään.

Niin, kisapaikalle saavuttiin tosiaan piiitkän mutkan kautta. Google maps ja nokian navi neuvoi ajamaan kentälle Hyvinkään tien kautta. Käännyttiin sieltä navin ohjeiden mukaan hiekkatielle, jota ajeltiin ehkäpä 4km, kunnes tie kapeni ja lopulta oli ajokielto ja yksityistien merkki. Nooh, kisapaikka oli navin mukaan alle 2km päässä, joten päätettiin jatkaa eteenpäin. Naureskeltiin jonkun mökkiläisen tien poskeen asettamaa mallinukkea, jolla oli yllään t-paita tekstillä: "sitä saa mitä tilaa". "Höh, no mitähän tuokin tarkoitti" -pohdittiin ja jatkettiin muutama sata metriä, kunnes jouduttiin toteamaan että tie on ihan liian huonossa kunnossa ja kapea, jotta sitä voi jatkaa autolla eteenpäin. Ja liikkeellä ei oltu ihan pikkuautolla, vaan 6-paikkaisella mersun sprinterillä. Kellon mukaan alkoi olla jo kiire, ja pakko oli lähteä pakittelemaan takaisin kinttupolkua. Joona päätti lähteä Viivin kanssa jatkamaan kävellen perille, sillä ajaen toista kautta kisapaikalle oli varmaan yli 10km. Eli minä jäin pakittelemaan kuormurin ja koirieni kanssa kinttupolkua takaisin kunnes pääsin kohtaan jossa sain käännettyä auton. Ja kiireellä huristelin takaisin hyvinkään tielle ja mäntsälä-cityn kautta toista reittiä kisapaikalle. No, selvisipähän se "Sitä saa mitä tilaa"-tekstin tarkoitus. Muutama (kaunistelua) kirosana kyllä pääsi, kun meinasin että myöhästyttiin koko kisasta. Ihan joka päivä kun ei pienten kaksosten äiti pääse livahtamaan koiraharrasteiden pariin koko illaksi. Joona ehti onneksi kävellen hyvissä ajoin paikalle ja minullakin jäi aikaa lämmitellä koira ja saada harmitus unohtumaan ennen meidän luokan alkua. Pitäisiköhän soittaa jonnekin, jotta lisäisivät kyseisin hiekkatien alkuun tie päättyy merkin!?! Kisapaikalla meinaan selvisi, että ei oltu ainoita, jotka oli ajaneet navin ohjeiden mukaan samaan umpikujaan...

Elämää vaippavuoren takaa...

Ihanaiset kaksostyttömme on pitäneet äidin kiireisenä, joten kaikki ei pakolliset toiminnot (kuten turhuuksien pöliseminen tänne) olen koittanut jättää minimiin. Viimeviikkoina omatunto on alkanut kolkuttaa, kun koirien aktivointi on jäänyt luvattoman vähälle johtuen pääosin helteistä. Lapsia ei voi näillä kuumuuksilla vaunuihin tyrkätä, mikä tarkoittaa myös sitä, että lenkille ei päivisin voi lähteä tai edes pihakentälle treenaamaan. Tosin, eipä nämä kelit agilityntreenaukseenkaan ole olleet suotuisia. Nyt vaan koirat on alkaneet reagoimaan ottamalla muutaman kerran yhteen, joten päätin ottaa itseäni nistakasta kiinni ja keksiä luovia ratkaisuja otuksieni aktivoimiseksi. Iltaisin (öisin) kun lapset on saatu nukkumaan olenkin pitänyt hauvoilleni temppukoulua takapihalla.

Oreniuksen kurssilla käytiin muutamaan kertaan kesän aikana Hupin kanssa toteamassa että ohjaajan kunto on laskenut kuin lehmän häntä ja Hupi ei reagoi ohjaukseen vaan kaahottaa omiaan. :-/ Eli paaaljon on taas töitä tehtävä, jotta saadaan sama vaihde päälle mikä oli ennen agilitytaukoa.

Tatsin agiliidossa (vähäisessä sellaisessa) ollaan keskitytty etenemiseen ja irtoamiseen, eli kaahotussuoria omalla kentällä. Keppien opettelu on edelleen kesken ja A:ta en ole aloittanut. Todennäköisesti päädyn pysäytyskontaktin opettamiseen A:llekin, mutta koska en ole päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen onko se fiksu valinta, olen siirtänyt ja siirtänyt A:n opettelun aloittamista... Huoh.

Paimennuksesta olen vain haaveillut, joten eipä siitä sen enempää.

Eipä siis kovin piristävää kirjoitettavaa tämä minun tämänhetkinen koiraharrastustilanne, mutta toivotaan että ilmat viilenee ja pääsen ahkerammin treenaamaan :)

Jotain ihan muuta

...kuin agilityä. Agilityhallin katto otti ja romahti, mikä tiesi meille agilitytaukoa. No onneksi hallin pitäisi olla käyttökunnossa jo ensiviikon aikana, eli ei kovin pitkäksi tauko veny. Hupin tassunpohja meinaa jatkuvasti halkeilla, joten voi olla että se joutuu olemaan sivussa agilitystä vielä tovin. Tänään se pääsi kyllä vähän Joonan kanssa trenaamaan Halkian maneesilla. Vähitellen alkaa Joonan ja Hupin ajoitus ja ajatukset osua yhteen ja menosta tulee kokoajan sujuvampaa.

Torstaina olin kuunteluoppilaana Silvia Trkmanin koiratemppukurssilla. Kotiin viemisenä oli kasa uusia temppuja ja vinkkejä niiden opetaamiseen, sekä muutenkin hieman teoriaa koirankoulutuksesta. Ei hassumpi kurssi, kannatti osallistua :) Maanantaina sitten mennään kuuntelemaan Silvian vinkkejä agilitykontaktien opetuksesta.